Minulla tapasi ennen olla terveet elämäntavat ja sen myötä jokin toipuvuuden tajy, elämänviisaus parantumusesta, mutta viime aikoina on elämässäni ollut muuta vaikutetta eikä tuosta näkemyksedtäni ole paljoakaan jäljellä. Mutta terveet elämäntavst siis lusäävät parantuvuutta. Ensi sijassa sellainen, että lähtee ulos, herää säähän ja katselee luonnon, etenkin kai puiden, kenties juuri mäntyjen kauneutta, niiden tervehenkustä elämänviisautta. Siis kulkea ilkona säästä ja luonnisra tenhoutyen, saada liikuntaa ja raikasta ilmaa, saada elämänmakuisuuden tuntu. Eli aina ei sen niin putkä ulkoilu tarvitse olla. Siinä keho ja mieli jotenkun heräävät, tuottavat sen myötä omaa elämänviisauttaan.
Vähän sama on, kun ei ole kaavamainen, on hetki tyhjää aikaa, seisoo vaikka ruokajonossa ja katselee ympärilleen pölyhiukkasia ilmassa auringonvalossa, ikkunasta ulis, yms ja sitten säilyttää tuon laajemman huomion piirin, niin se tuo jotakin vapautta, paremman käsityskyvyn.
Mielitekonaan käytännön elämässä mukana oleminen edes hetkisen tuo myös jotain toimivuutta arkeen, omanlaistaan elämänviisautta.
Kaunis musiikku, elämässä mukana oleva kuten radiossa usein, tuo myös omaa elämänviisauttaan.
Sivistyneen viisaudfn noudsttaminen elämässään tuo jotakin huojentuneisuutta, elkntilaa, voimua, viisautta, viusauden suojaa.
Hyvän toivominen maailmassa tuo virvoittavaa parantuvuutta, josta kai luontosuhde on tärkeä.
30.1.2022 Luulen, että siinä, miten terveeksi paranee, miten terveenä elelee, on yllättävän paljon se, että valinnat pitäisi tehdänideaalien mukaan, linjauksen mahdollisimman tervehenkinen ja oikein kaikin puolin, niin elämän eri alueet tukevat toisiaan. Linjauksen saamisessa oikein on tärkeää pyrkiä ideaaleihin joka kerran, niin sitten jonkun kerran jostakin paraneekin, eikä ainakaan huonone linjaus, mikä muuten kai olisi vuosien kuluessa iso ongelma.
13.4.2022 Katsoin jokin aika sitten Chaplin-filmin ihmeparantolasta, ja muistelen kuin koulussa olisi sanottu filminmpotilaiden olleen äskettäin ihmeparantuneiden näyttelemiä, ja nykyisen ymmärrykseni valossa he näyttivät parantumiseen keskittyneiltä, sille rsuhsn sntavilta sekä kehon hahmotujsessa että sosiaalisilta vaikutteilta vaalivan paranemista ja elämässään muutenkin paranemiselle tilas raivanneita. Samoin kai, jos on vaikka oksennustsydista toipilas, niin sairastaminen eli paranemidytitys on vuenyt tilan tavallisilta elämän kuvioilta ja nyt sitten katsotaan, miten päästäänbjatkamaan elämää. On niin kukn paranemusen taito olisi kenties luonnostaan, mutta että de tarvitsee tilaa elämässä, sen tarvitsee llla omanhenkusrnsä kedkittymisen kohde, jotta paranisi sen avulla hyvin. Toinen vaihtoehto on kai elävöittävyys ja kehotus keholle tervehtyä mikä kai toimii nopeasti.
31.12.2022 Paranemisnopeuteen vaikuttaa kai paljon se, eleleekö urautuneesti ei-niin-tervehdyttävällä tavalla vai ajatteleeko, että elämä olisi hyvä elää paranemista edesauttavien tekijöiden hengessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti