Näitä parannusohjeita yli kymmenen vuotta ja lähes tuhat blogikohtaa laafittuani alkoi jotain vaikutetta vammaisilta, sairailta ja hoitoalojen ammattilaisilta tms siltä suunnalta olla niin paljon, että se olennaisedti häiritsee elämääni ja näiden parannusohjeiden laatimista. Tähän ehkä auttaisi selventää, mitä ohjeita nämä ovat ja mihin ne perustuvat.
Vaikytelmani on, että jos joku on vammautunut ja keskustellut juuri eri ihmeparannusohjeiden lukemusesta, niin luppoaikanaan ehkä lohdujseen menee henkustä kautta seuraan, joka jotenkin liittyi ihmeparannusohjeisiin. Ja siitä sitten tulee käsitys, että tänne voi tulla, ja väärinkäsitys, että mikä paikka se oikein on ja tartteeko siellä ammattilaisten köydä tutustumassa henkusellä puokella ja tartteeko paikka jotenkkn vallata, jos se on jotenkin edullinen asema.
Eli nämä ohjeet eivät liity tarkkaan paikkaan, vaan ovat pohjousen neljän vuidenajan ilmaston ja peruskoulun ooetuksen tyyppisten terveiden elämäntapojen sekä radion musiikin vaikutteisen tunteidenmukaisen elämänviisauden ja luonnontieteiden näkökulman tukeman terveen järjen pohjalta syntyneitä. Tervola-nimi, joka minulla on nyt ollut vajaat 19 vuotta (olen 52-vuotias), kuukemma ooettaa taitavaksi parantajaksi Tervola-nimuset, kunkin erilaisella näkemyjsellä. Samantapaisesta syystä terveyskeskukset on ninetty "terveys"-sanaan viuttaavalla nimityjsellä, jotta ihmuset tulusivat terveinä oysyäkseen ja myös parantuakseen ittaneiksi mallua täydestä terveydestä, terveustä elämäntavoista ja ylipäätään terveinä elämusen taidoistaan.
Minulla on tavannut olla hyvä arkijärkunen o jektiivisen ajattelun kyky ja olen pyrkinyt ooettelemaan maailman ongelmien ratkaisemusen taitoja. Niin olen parannusohjeita laatiessani ensin kurjannut ylös ne muutama näkemystä, jouta minulla jo ennestään oli. Sitten ajan myötä olen huomannut, että tuostahan parantumiseen liittyvästä aiheesta osaan sanoa jotakin, yrittää opettaa jotakin parantumista auttavaa. Ja niin olen vähitellen oppinut, miltä puolen ja mistä aiheista kulloinkin isaan jotain uutta parannusohjetta kehittää. Ja niin olen vähitellen oppinut, miten elämänviisaudesta saa parannusohjeita. Ja niin olen sitten keskuttynyt laatimaan lähinnä niitä mutta siihen sun tähän vaivaan sen panoksen eikä vain tunnejuttuihin tms. Ja niin olen ajan myötä laatinut kovin monta parannusohjeyritelmää, joista yhteenvetona ohje, että opeta se elämänviisauden palanen, joka ko vaivaa sairastavien elämäntavoista tyypillusesti eniten puuttuu, ooeta se kuin aloittelijalle, niin altistus katoaa ja usein vaivakin. Efekti on vähän kuin olisi syönyt hedelmäpastillin: nopea, mukava, ei-niin-kummoinen, ei sitä vaivaa enää muttei leiskuvaa terveyden ja elinvoimaisuuden tunnetrakaan tms ihmeellistä kokemusta ilmaantunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti